Nelitassuiset -> Kapu

Kapu

Muistoissamme
Miehtabiekka Capitano
- Myötätuulen kapteeni -
Syntynyt 2.9.1993
Saatettu ikiuneen 23.6.2008
Rakas ystävä ei koskaan kuole.
Hän elää ajatuksissamme,
sydämissämme, muistoissamme.

Kapu sai elää pitkän ja terveen elämän ensimmäisenä omana koiranani. Vanhemmiten etujalkoihin oli kipuja alkanut tulla ja lenkkeily oli kutistunut nuoruusvuosien pitkistä metsäretkistä, lyhyisiin köpöttelyihin heinää ja poron pipanoita syömään läheiselle pellolle, muiden tehdessä sillä aikaa pitemmän lenkin. Mutta oli Kapulla eläkepäivinä yksi uusi tärkeä tehtäväkin: haukkua oravat pois lintulaudalta, jotta linnutkin saisivat auringonkukansiemeniä. Tämän tehtävän Kapu ottikin innolla vastaan ja hoiti sitä laittamalla peliin täyden juoksuvauhtinsa ja kuuluvimman haukkunsa.
Dementian piikkiin taisi mennä se, että Kapu unohti hyvinkin nopeasti saaneensa ruokaa. Ja omasta mielestään ruokaa oli aina liian vähän. Joskus yritin antaa ruuan kaksi kertaa päivässä, mutta siitähän ei tullut yhtään mitään. Kapu ei ymmärtänyt, että se sai ihan yhtä paljon ruokaa kuin aina ennenkin, mutta puolikas annos aamulla ja toinen puolikas illalla tarkoitti Kapun mielestä sitä, että ruokaa tuli vain puolet aikaisempaan verrattuna.
Päänuppi kyllä toimi eläkepäivinä yhtä tehokkaasti kuin aina ennenkin ja vaikka luulet itse, että missään taskussa ei ole murustakaan namia, niin Kapu kyllä nenällään haistoi namin murto-osankin ja yritti saada herkun, syömällä vaikka taskuun reiän tai kovasti haukahtelemalla.

Lomareissun surullisin tapahtuma kesällä 2008

Olimme jo talvella päättäneet, että kun kesällä lähdemme lomailemaan, se tulee olemaan Kapun viimenen reissu Kainuuseen ja Pohjois-Karjalaan.
Kapu olis täyttäny syksyllä 15, siihen nähden ikävuosia ois vielä saattanu tulla lisää, mutta etujalkojen kipuili oli pikkuhiljaa pahentunut niin, että Kapu oli kyllä aina halukas lähtemään kävelyille, mutta pitkälle se ei enää jaksanu. Varsinkin talvipakkasilla kylmä pahensi kipuja ja toisaalta kesät oli ollu Kapulle tuskaa paksun turkin takia vanhempana.
Vielä viikko ennen reissuun lähtöä Kapu kävi toteuttamassa paimennusintoaan naapurimme Tatun pellolla olevilla suht kesyillä poroilla. Päästin sen aina vapaaksi kun pääsimme pellon laitaan ja yleensä aina Kapu köpötteli perässämme omaa vauhtia niin, että kun tulimme takaisin päin, Kapu tuli vastaan ja käänty sitten meijän kanssa kotimatkalle. Sinä aamuna sitä ei kuitenkaan kuulunu vastaan tulevaksi ja kun olin nähny porot pellolla mennessämme siitä ohi, arvasin jo, mitä Kapu on ollu tekemässä. Tatu naureskeli meille, että onko vanhus kadoksissa? Vastasin, et tais käydä vähän poroja paimentamassa.. Ja niinhän se Tatu hymyssäsuin kertoi Kapun tehneen ja nauroi päälle, että ei porot sitä oikein tosissaan ottaneet, mutta olivat kuitenkin hölkötelleet metsään Kapun edellä. Ei ollu kuulemma Kapu jaksanu ees haukkua, kunhan oli yrittäny juosta vaan perässä. Lähdimme kävelemään Tatun osoittamaan suuntaan ja pian Kapu tulikin jo meitä vastaan ja oli kyllä väsyneen näköinen, mutta naamalla oli iloinen virnistys.
Viimeisenä iltana Kapu nukkui niin sikeästi omassa kuopassaan isäni pihalla Liperissä, että päätimme jättää sen yöksi ulos nukkumaan, itse nukuimme asuntoautossa. Keskellä yötä alkoi kuulua töyhtöhyyppien huuto ja Kapun haukku. Arto lähti kattomaan tilannetta, isäni kissa ajeli pellolla töyhtöhyypän poikasia ja Kapu hirveellä vauhdilla ja kovalla haukulla ajo kissaa, jota taas töyhtähyypät yritti ajaa pois. Ajattelin jo jossain vaiheessa, että Kapu ei viitsisi enää vanhoilla päivillään inhota kissoja, mutta ei ollu Paapan luonne mihinkään muuttunu. Arto oli saanu tosissaan juosta Kapun perässä, että oli saanu sen kiinni. Ei ollu kuulemma näyttäny tassutkaan olevan kipeinä. Loppuyön Kapu nukku sit meijän muitten kaa asuntoautossa, niin sai kissakin rauhassa palata omaan pihaan lintujen hätistely reissultaan.

23.6 aamulla käytimme Kapun eläinlääkärillä. Rauhallisesti Paappa nukku ikiuneen ja veimme Kapun saman tien Vaivioon tuhkattavaksi. Nyt Kapu on puisessa uurnassa takan päällä ja sopivan myötätuulen sattuessa sirottelemme tuhkat tuulen vietäväksi.

Ole hyvässä turvassa, ystävä! Pilvien takana on aina valoa.