Etusivu -> Retkeily -> Kellostapulin huiputus 11.4.20008

Kellostapulin huiputus 11.4.2008

Aamu valkeni aurinkoisena ja mittari näytti -20. Koko viikon vaivannut kova tuuli oli laantunut ja tarkastin vielä Ylläksen sivuilta, että huipullakaan ei hirmuista tuulta ole. Pieni aamupäivälenkki kaikkien koirien ja Iidan kanssa ja sitten eväiden tekoon lumikenkäretkeä varten. Vielä viime hetken syönnit, potalla käynti ja eikun menoksi.

Parkkeerasin auton laskettelurinteiden alapäähän Äkäslompolon puolelle, lumikengät jalkaan, Iida kantoliinaan unisena ja Kumma fleksillä köytettynä vyölaukkuun kiinni. Iidankin unisuus katosi pian ja nautiskelimme aurinkolasit päässä rauhallisesta metsästä, ladulla ja rinteessä menijöiden ääniä emme enää kuulleet.
Varkaankuruun tultua päätimme yrittää Kellostapulin huiputusta, jos ei jaksettas, niin eipä harmisteltas asialla. Mutta puuraja tulikin eteen yllättävän nopeasti ja sittenhän huippukin jo melkein näkyi. Tuuli kävi ylhäällä kaakosta, joten sen mukaan loppu nousu suunniteltiin, ettei Iidan pieniin poskiin tuuli pääsisi pahasti käsiksi.
Huipulta ihailimme Aakenusta, Pallasta, Kumputunturia ja muutenkin upeita maisemia ja totesin ihmeissäni Iidalle, että autolta oli aikaa menny vasta 40 minuuttia.
Lunta on vielä yli metri ja viikonloppuna satanut parikytä senttiä on tehnyt hangista hohtavan valkoisia. Pitkään ei maisemia kuitenkaan ihailtu, kun tuuli pakotti jo alas lähtemään.
Kierrellen ja kaarrellen tulimme alaspäin, Iida nukahti auringon lämmittäessä kasvojamme. Kuusen alta metsän siimeksestä pyrähti pakoon komea ukkomehto, näimmepähän tälläkin reissulla jonkun metsän elukan. Tiistaisella umpihanki hiihtolenkillä Mökön ja Taimin kanssa reitillemme sattui nuori hirvi.
Varkaankurun laavun katolle melkein kävelimme, kun ajatuksissani nautiskelin hienosta lenkistä. Arto oli juuri saapunut sinne asiakasporukan kanssa lumikenkäretkelle ja viritteli lohisoppaa nuotion ylle kattilaan lämpiämään. Heillä Kellostapulin huiputus oli vielä edessäpäin.
Kumma ja Iida saivat osaksensa ihailuja ja Kumma paljon rapsutuksia, siinäpä oli hyvä lahja tänään 6-vuotta täyttäneelle reippaalle retkeläiselle. Halstrasin eväsleivät nuotiolla ja Arton asiakkaiden isäntäväki innostui teleskooppimakkaratikkuhalsterista niin, että päättivät itselleen ja ulkolaisille vierailleen käydä sellaiset Wood Jewelistä ostamassa.
Evästelyn jälkeen lumikegät ekaa kertaa jalkaan niin, että Iida on jo kantoliinassa ja hyvinhän se onnistui. Sitten vielä pikku pyräys autolle ja päätös, että eiköhän myö vielä Iidan kaa huiputeta Ylläskin tänä keväänä lumikengillä sopivan sään sattuessa kohdalle. On se kuitenkin ihan eritoista, kuin ajella sinne gondolilla. Ja sille reissulle muistetaan ottaa sit kamerakin matkaan ja toivotaan sopivasti vastaantulijoita, jotta saadaan kuvia itsestämmekin lähetettyä.

Kotiin päästyä Iida oli tosi hyväntuulinen, joten retki oli mieluinen ja ruokakin maistui ulkoilun jälkeen totuttuun tapaan. Kumma vähän pörhisteli rintaansa muille koirille ja ihan aiheesta ;)