Haukkulassa tapahtuu -> Kesä on tullu

Kesä on tullu!
1.6.2008

Käki kukku ekaa kertaa viime sunnuntaina. Ja koivut alkaa vihertää pikku hiljaa.
Ja alkaa olla jo liiankin kuuma, koskahan eka kyy sattuu lenkillä vastaan? Muutamia verenhimosia inisijöitäkin on jo havaittu.
Suunnistuskausi alotettiin tän viikon torstaina ja Iida kantoliinassa sekä Mökö olivat matkassa, tietenkin. Maasto oli mukavaa kangasta, vähän nousujakin piristykseksi ja 11 rastiakin löyty B-radalta sopivasti.. Arto irrotteli A-radalla..
Ja tänään tuli talviturkkikin heitettyä omassa rannassa. Hieman oli joen vesi vilposta, mutta kun ylös nousi, niin heti piti uudelleen päästä. Taimikin pulahti, kun ”hieman” sitä autoin veteen menossa ja sitten se juoksikin rinnettä häntä suorana minkä kintuistaan pääsi ja sen jälkeen tuli saunaan ylälauteille istuskelemaan.
Lähialueella pyörii valkonen poro, joka on melkolailla kesy. Käy pihassa ja kävelyillä ollessa ei mene kuin muutaman metrin eteenpäin ja kääntyy jo tulemaan takas. Muut koirat alkaa olla suht tottuneita tähän yksilöön, mutta Kapu ei. Vanha paappa meinaa ihan juoksuks pistää lenkilläkin ja haukkuu mukamas ihan tosissaan. Ja Kapusta kaiken kummallisinta on se, kun muut ei reagoi juurikaan poroon ja sit se touhottaa ees taas ja yrittää muille kertoo, et hyvänen aika, ettekö työ huomaa että se on ihan lähellä! Yks aamu kävelyllä ihmettelin, että onpas laiha orava, kun vilahteli pellolla heinämättäiden välissä. No, eihän se mikään orava ollu, vaan kärppä ja melkein yhtä utelias kuin tuo valkonen poro. Joskus olen lumikon nähny ja yllätyin sen pienuudesta, mutta ei se kyllä kärppäkään iso elukka ole.
Pyöräilykausikin tuli avattua Taimin kanssa tällä viikolla. Aluks meinas mennä hermo, kun Taimi ei meinannu muistaa, et mitä se laidassa käsky tarkottaa, yritti vähän väliä mennä pyörän edestä vasemmalle puolelle. Mutta kun sitkeästi jaksoin pysähtyä ja ohjata Taimin fleksillä takas pyörän oikealle puolelle, niin muisti palautu pätkittäin ja meno alko sujumaan mukavasti. Mentiin hiljasella hiekkatiellä ja sit vielä vähän pienemmällä tiellä ja kas, siellähän oli vielä luntakin, joten meni välillä lumessa kahlaamiseks. Taimia se ei kyllä haitannu, saipahan viilennettyä itteään juoksun lomassa.
Iidalle käytiin Rovaniemeltä ostamassa istuin pyörään (hamax sleepy) ja kypärä. Istuin ei kuitenkaan miun matalamallisen pyörän runkoon käyny, joten se meni sit kokeiltavaks kavereille. Pitää ens kerran lähtee pyörän kaa ostosreissulle, jotta saadaan varmasti käypänen istuin pikku neidille.
Joka on muuten innostunu kiljumaan, korkealta ja kovaa ja ihan vaan huvin vuoks. Mutta on Iida oppinu myös laittamaan lelunsa takasi laatikkoon, joten aina ei tarvii ite olla leikkien jälkeen leluja siivoamassa pitkin lattioita.
Hampaitakin Iidalle tuli pitkän odotuksen jälkeen kolme ylös. Eka näistä näyttäyty jo pitkä aika sitten, mutta ikenet turpos niin, että se hävis näkyvistä. Nyt on siis purukalustossa viis hampia ja siinähän riittää pienellä neidillä ihmettelemistä, niitä pitää vähän väliä sormilla kokeilla.

Syömäänkin Iida on ite oppinu, laitan lusikkaan vähän ruokaa ja pöydälle, josta Iida ottaa lusikan käteen ja eikun suuhun. Ja homma onnistuu molemmilla käsillä kuten kuvista näkyy.

Pöö pöö ja säisäi leikit on kuulunu Iidan suosikkeihin, kukapa pienokainen ei niistä tykkäis.. Iida keksi myös äskettäin, että ite voi mennä peiton, kirjan tai potalla bodyn tai mitä nyt kädessä sattuukaan olemaan taakse piiloon ja kun tulee esiin, niin sit pöötellään, kukkuluurutellaan jne. Ongelma on vaan siinä, että Iida ei malttas lopettaa piilottelua, ei sitten millään.




Ja Lattiallekin jotain tippunut

Kohta pitäs alkaa miettimään mitä kaikkee sitä pitää ottaa matkaan kun reissuun lähdetään, mutta sitä ennen pääsen toivottavasti Kilpisjärvelle tunturikasvi kurssille. Ihana nähdä Saana pitkästä aikaa, siinä on jotain mikä hiljentää vain tuijottamaan koko komistusta.